Käytettävyys pakollisina vaatimuksina eikä pisteytettävinä valintakriteereinä!

Tuossa aiemmin annoin pientä pohdittavaa JHS-suosituksesta:  http://hankikaytettavyytta.blogspot.com/2011/08/jhs-suosituksen-kaytettavyysvaatimusesi.html (eipä ole tullut kommentteja, vielä ehtii...)

Kyseessä siis JHS-suosituksen esimerkki: 

Ja yksi muu näkökulma tuosta esimerkistä:

Esimerkistä on tulkittavissa, että vaatimukset ovat on pakollisia minimitason vaatimuksia (vaikka "tärkeys = 2" onkin hämäävä). Eli toimittajan on sitouduttava siihen, että järjestelmä täyttää nuo vaatimukset. Ja tämä on hyvä asia: käytettävyysvaatimukset tulisi määrittää pakollisiksi, ei-pisteytettäviksi vaatimuksiksi tarjouspyynnöissä (jos käytettävyyttä nyt toimittajlta yritetään edellyttää). 


Tämä kahdesta perusteesta: 

1. Jos käytettävyys on pisteytettävä vaatimus (niinkuin hyvin usein on), niin silloin voi tulla valituksi muiden ominaisuuksien perusteella toimittaja, joka ei saa "hyviä" pisteitä käytettävyydestä. Tällöin käytettävyys siis jää jo sitä kautta lapsipuolen asemaan
2. Ja tämä ehkä vielä oleellisempi perustelu: on loogista, että käytettävyydelle on määritetty järkevä minimitaso jo liiketoimintasyistä. Siis selkeä määritelty tavoite, milloin käytettävyys on hyväksyttävällä tasolla. Eli milloin järjestelmä on riittävän hyvä käyttäjien kannalta. 

Tuon käytettävyyden minimitason määrittäminen lähtee halutusta käytettävyyden vaikuttavuuden määrittämisestä (tässä englanti ehkä ymmärrettävämpää suomalaisellekin: desired usability impact), ks. http://kaytettavyysnavigoija.blogspot.com/2011/06/haluttu-kaytettavyysvaikuttavuus. 

Tämä on asia - siis käytettävyyden vaikuttavuuden määritys - jota alan kirjallisuus ei oikein ota esiin. Mutta näin se loogisesti tulee mennä.

kirjoituksia Hanki käytettävyyttä! -blogissa

Olen viime aikoina kirjoitellut Hanki käytettävyyttä! -blogiin, http://hankikaytettavyytta.blogspot.com/

Kyseisen blogin erityinen näkökulma on käytettävyyden varmistaminen tietojärjestelmien hankinnoissa. Mutta siinä on ehkä kiinnostavaa käytettävyysasiaa yleisemminkin. Viime kirjoitukset käsittelevät käytettävyysvaatimuksia ja käytettävyyden validointia.

"Asiakas hyväksyy" EI ole yhtäkuin käytettävyys

Aiempaa kirjoitustani käytettävyyden validoinnista kommentoitiin ketterän kehityksen käyttäjälähtöisyydellä (http://hankikaytettavyytta.blogspot.com/2011/09/kaytettavyyden-validointi-edellyttaa.html?showComment=1315308433056#c26718616511358904).  

Käyttäjälähtöisyys on tietenkin periaatteessa hyvä lähtökohta. Mutta käyttäjien mukanaolo ei sinällään takaa yhtään mitään käytettävyydestä (keskeinen kysymys on, miten käyttäjät otetaan mukaan). 

Jo usampi vuosi sitten olin tekemässä studya, jossa käytiin läpi VTT:n tekemä ketterän kehityksen esimerkkiprojekti käytettävyysnäkökulmasta (raportoitu: http://www.informatik.uni-trier.de/~ley/db/conf/profes/profes2004.html#JokelaA04). Tuoteomistaja - asiakas ja myöskin käyttäjä - oli mukana projektissa aktiivisessa roolissa. Kuitenkin projektin käytettyvyyden kypsyystasoksi saatiin karkeasti "0" (asteikolla 0...4). Kuten em. artikkelin otsikossa sanotaan, "Close Co-operation with the Customer Does Not Equal to Good Usability". 

- Otetaan yksi kohta edellä viitatusta kommentista: "Scrum-kehityksessä käytettävyyden huomioiminen on periaatteessa helppoa, koska työn määrittelyn välineenä olevien käyttäjätarinoiden (User Stories) muotoilu on käyttäjälähtöistä. Tällöin kirjoituksen lainauksessa mainittu toimintatapa, jossa prototyypillä ("realistisella sovelluksen simulaatiolla"), on mielekäs kun siinä hyväksytetään alkuperäisen määrittelyn toiminnallisuudet asiakkaalla tai tuoteomistajalla (Product Owner)...  Milloin on riittävän hyvä" on silloin kun tietyn käyttäjätarina voidaan hyväksyä tehdyksi (Definition of Done)."

Tässä siis tulkintani mukaan sanotaan, että hyvän käytettävyyden kriteeri on se, että asiakas hyväksyy toteutetun käyttäjätarinan. 

Ja minun kommenttini on, että asiakkaan hyväksynnällä ei tarvitse olla mitään tekemistä käytettävyyden kanssa. Käytettävyyden kriteeri ei ole se, että "asiakas hyväksyy" vaan se, että "miten hyvin määrätyt käyttäjät voivat käyttää tuotetta määrätyssä käyttötilanteessa saavuttaakseen määritetyt tavoitteet tuloksellisesti, tehokkaasti ja miellyttävästi" (ISO 9241-11 määritelmä; ks. myös http://kaytettavyysnavigoija.blogspot.com/2011/08/mika-olikaan-kaytettavyyden-maaritelma.html). 

Käytettävyyden validointi edellyttää kriteereiden määrittämistä

Eräällä LinkedInin keskustelupalstalla on herännyt keskustelua käytettävyyden varmistamisesta.

Siellä on mielenkiitoisia puheenvuoroja. Tässä kommentti yhteen sellaiseen (tarkoitukseni oli käydä blogissa seuraavaksi läpi JHS-suosituksia käytettävyyden kannalta, mutta lykätään sitä analyysia myöhemmäksi). 

Petteri kirjoittaa: "... kuukausi UX parannusten kehittämiseen ketterässä kehityksessä on toooodella pitkä aika. Käytämme Rapid Design & Visualization (RDV) menetelmäämme yhdistettynä esim. Scrum-kehitykseen. Tällöin voimme kahden viikon Scrum -syklin aikana jo tehdä vähintään pari iteraatiota realistisella sovelluksen simulaatiolla ja kerätä siihen kommentit tai tehdä käytettävyystestit. Näin kaikki mitä on backlogissa on jo vähintään kertaalleen validoitu."

En tiedä tarkemmin, miten tuo prosessi alkupäässä menee. Kuitenkaan, jos ei ole alussa määritetty aitoja (valideja ja todennettavia) käytettävyysvaatimuksia, ei voida puhua validoinnista. Käyttäjäpalautteen kerääminen ja käytettävyystestaus ovat hyviä asioita, ja niillä käytettävyys todennäköisesti paranee. Mutta se jää auki, tuleeko riittävän hyvä. Validointiin tarvitaan kriteerit "milloin on riittävän hyvä".

Ihan niinkuin Pilvi kommentoi Petterin kirjoitukseen: "Iteratiivisen kehitystyön ja käyttäjätestausten vaatiminen ei varmaankaan riitä,mvaan edelleen on määriteltävä varhaisessa vaiheessa käytettävyystavoitteet ja pyrittävä mitattavuuteen?"

JHS-suosituksen käytettävyysvaatimusesimerkki: pientä pohdittavaa...

JHS-suositus "173 ICT­palvelujen kehittäminen: Vaatimusmäärittely" antaa suosituksia, nimensä mukaisesti,  tietojärjestelmän vaatimusmäärittelylle. 

Suositus on yleinen, eikä se erityisesti keskity yksittäisiin laatuominaisuuksiin kuten käytettävyys. On kuitenkin mielenkiintoista tarkastella suosituksen sisältöä käytettävyyden suhteen, koska oletan, että suositusta käytetään referenssinä myös käytettävyyteen liittyvien vaatimusten määrittämisessä. 

Otan tässä esiin suosituksessa olevan yhden esimerkin. Kohdan "11.1 Vaatimusluettelo ja tunnistetiedot" esimerkissä, s. 21, on (sattumoisin?) kaksi käytettävyysvaatimusta: 

(vähän epäselvä kuva; blogiin ei kuitenkaan mahtunut siististi tarkempaa)

Esimerkki on siis tarkoitettu yleiseksi vaatimusluetteloa kuvaavaksi, ei mitenkään erityisesti käytettävyysvaatimusesimerkeiksi.  Mutta kun kuitenkin ovat suosituksen esimerkkejä, niin tarkastellaan sitä tarkemmin tarkemmin. Aluksi yleisemmin, sitten validiuden ja todennettavuuden kannalta (ks. esim.  http://hankikaytettavyytta.blogspot.com/2011/08/miksi-kaytettavyys-epaonnistuu.html). 

1. Mitä käytettävyyden attribuuttia  (http://kaytettavyysnavigoija.blogspot.com/2011/08/mika-olikaan-kaytettavyyden-maaritelma.html) esimerkin vaatimukset edustavat? 

• Erityisesti, onko kyseessä tuloksellisuus vai tehokkuus?

No, tämä on vähän teoreettinen kysymys; jätänpä sen lukijan pohdittavaksi/ kommentoitavaksi. 

2. Ovatko vaatimukset valideja, sisällöllisesti oikeita? 

• Eli esimerkiksi jos käyttäjä voi muuttaa salasanaansa 30 sekunnin suoritusajassa, niin tarkoittaako se hyvää käytettävyyttä? 

Tämäkin lukijan pohdittavaksi. 

3. Ovatko vaatimukset todennettavia? Eli voidaanko niiden saavuttaminen yksikäsitteisesti todentaa?

----------------------
Ajattelin vastata itse ylläoleviin kysymyksiin, mutta jätänpä viimeisimmänkin kysymyksen aluksi lukijan pohdittavaksi ja kommentoitaviksi.  

Voiko softan tekeminen olla näin vaikeaa?

Kahden tilatiedon sitominen toisiinsa oli ohjelmistotoimittajalle ylivoimaisen vaikeaa

Kokemus projektista, jossa kilpailutettu toimittaja kehittää järjestelmää eräälle virastolle. Kyseessä järjestelmä, jossa virkailijat käsittelevät yhdenlaisia lupahakemuksia:

• Käsittelyn aikana virkailijoiden tulee syöttää aika paljonkin erilaista tietoa järjestelmään: tietoa hakijasta, luvan kohteista, jne. 


• Sitten kun kaikki tiedot on syötetty, niin hakemus voidaan käsitellä; ja jos kaikki on ok, luvan tilaksi voidaan antaa myönnetty. 

Hakemukseen liittyvä tietojen syöttö voi olla isokin urakka, eikä tapahdu välttämättä yhdellä virkailijan työrupeamalla (esimerkiksi kaikki tarvittava tieto ole heti saatavilla). Sen järjestelmästä tulisi näkyä se, että mitkä tiedot ovat valmiina ja miltä osin tietojen syöttö on kesken. Siis tilatiedot kuvaamaan tietojen syötön tilaa.

Ja nyt se varsinainen juttu: Järjestelmän toimittajalle oli liian iso juttu tehdä kohtuu hintaan/ ajassa sellaista toiminnallisuutta, jossa luvan hyväksyminen edellyttää, että tarvittavat tiedot on syötetty (tietojen syötön tilatiedot = valmis).

Lopputulos on sitten sellainen, että virkailija voi merkitä hyväksytyksi keskeneräiset hakemukset (hyväksymispainike on aktiivinen koko ajan). Ja voi sanoa, että lopputulos on käyttäjän kannata tosi hämäävä.

Ja se kysymys ohjelmistoasiantuntijoille: Miten kahden tilatiedon sitominen toisiinsa voi olla näin vaikeaa? Oman (tosin tosi vanhan) ohjelmointikokemuksen perustella olettaisin, että kyseessä olisi yksinkertainen perusjuttu.

muutama käytettävyysongelmaharjoite

Seuraavassa muutama suunnitteluongelma, joihin vastikään törmäsin (kun siis olin täyttämässä ko. lomakkeita). Mitä ongelmia, ja miten ratkaisisit?

a)

tarkempi kuva yo. dialogista:

b)

tarkempi kuva yo. dialogista:

c)