Käytettävyysatastrofi, jota käytettävyyden määritelmä ei tunne

Jeff Sauro siteraa blogissaan Gerry McGovernia, joka määrittelee (käytettävyys)katastrofiksi tilanteen, jossa käyttäjä luulee saavuttaneensa oikean aikaansaannoksen mutta ei olekaan saavuttanut sitä.

Mielenkiintoinen tähän liittyvä näkökulma on se, että käytettävyyden ISO-määritelmä ei kata tällaista tilannetta, koska siinä ei ole attribuuttia "koetulle tuloksellisuudelle".

Olenkin standardointityöryhmissä ottanut esiin, että kun käytettävyyden määritelmää tarkastellaan uudelleen, nykyisiä attribuutteja (tuloksellisuus, tehokkuus, miellyttävyys) laajennettaisiin koetulla tuloksellisuudella ja myös koetulla tehokkuudella.

Katso Jeff Sauron blogi ja kommenttini siihen: http://www.measuringusability.com/blog/ui-disasters.php

"Yhdessä käyttäjien kanssa" -sudenkuoppa

Huomasin Jaakko Talvitien mielenkiintoisen blogikirjoituksen: http://www.activityblog.fi/2011/12/liikaa-insinooreja/: 


"... Entä jos ohjelmistotuotannossa otettaisiin käyttöön laitetuotannon tapa käyttää muotoilijoita? Insinöörit ja muut ohjelmistoammattilaiset keskittyisivät suunnittelemaan ja toteuttamaan tietojärjestelmän, jonka muotoilijat ja käytettävyyden spesialistit ovat hahmotelleet yhdessä käyttäjien kanssa. Tällöin tärkeää ei olisi pelkästään se, mitä ohjelmistolla voi tehdä, vaan myös se, miten sitä käytetään ja erityisesti se, miltä sen käyttäminen (kyllä vaan!) tuntuu."


Jaakon kirjoituksessa on asiaa. Mutta varmuuden vuoksi muutama täsmennys: 

• Suunnittelu ("hahmottelu") yhdessä käyttäjien kanssa on sudenkuoppa. Käyttäjät ovat kyllä olleet mukana perinteisestikin tietojärjestelmäprojekteissa - huonoin tuloksin. Suunnittelun pitää perustua käyttäjätietoon, mutta pointti on siinä, miten käyttäjätieto saadaan ja miten se otetaan mukaan suunnitteluun. Tässä on mielestäni  monilla "käytettävyysasiantuntijoillakin" erheellisiä käsityksiä (käytettävyysasiantuntija lainausmerkeissä, koska sellaista muodollista pätevyyttä ei kenelläkään ole - ei myöskään minulla...)
• Myöskin on erheellisiä käsityksiä, mistä käyttäjälähtöisyyden suunnittelun tulisi lähteä. Itse erityisesti korostan tietoarkkitehtuurin määritystä käyttäjälähtöisesti http://kaytettavyysnavigoija.blogspot.com/2011/05/kayttajalahtoinen-tietorakenne.html 
• Muotoilulla on selkeä roolinsa, mutta yleensä ei homma siitä kiikasta. Monesti on jopa haittaa siinä mielessä, että homma kuvitellaan ratkaistavan sillä, että laitetaan mainostoimisto asialle. 
• Mikä on oikea tapa ottaa käyttäjät mukaan? Siitä olen kirjoitellut tässä blogissa aiemmin ja käytettävyysnavigoija-blogissa, samoin kirjassani.
• Käytettävyyden aikaansaaminen tietojärjestelmissä on lisäksi - ja erityisen paljon - hankinnallinen ongelma (mihin asiaan tämä blogi on erityisesti keskittynyt). 
• Yksi aiheeseen liittyvä artikkeli: http://hankikaytettavyytta.blogspot.com/2011/11/timon-vieraskyna-hesarissa-9112011.html
• Käyttäminen "tuntuu" hyvältä kun järjestelmä tukee käyttäjän työtä: käyttäjä saa vaivatta aikaiseksi haluamiaan tuloksia. 

Esko Aho valtion tietojärjestelmähankinnoista Hesarissa - ja vähän Timokin

Osataan sitä Aasiassakin... samalla tavalla väärin kuin Suomessa

Olen tutkinut tietojärjestelmien tarjouspyyntöjä Suomessa siitä näkökulmasta, että missä määrin käytettävyyttä vaaditaan tai se on valintakriteeri. (niinkuin blogin lukijat varmaan ovat huomanneet;)

Ja tuloksena siis se, että eipä näy tarjouspyyntöjä, jossa sitä aidosti vaadittaisiin, tai jossa se olisi aito valintakriteeri.

Vähän ollut joskus ollut epävarmuutta siitä, että millä tasolla muualla maailmassa mennään. Ja nyt sain viitteitä siitä, että eipä näytä muualla olevan sen kummempaa. Sain juuri amerikkalaiselta kolleegaltani (jonka kanssa olen kirjoitellut aiheesta) viestin, jossa hän on tutkaillut eräältä aasialaiselta julkiselta organisaatioilta tullutta tarjouspyyntöä. Ja ko. tarjouspyynnössä lukee mm:

The proposed system shall include an online help facility within the respective

modules. The online help facility shall be user friendly and intuitive. 

Suomalaisissa tarjouspyynnöissä näkyy ihan samantyylisiä "vaatimuksia".  Ks. esim. http://hankikaytettavyytta.blogspot.com/2011/08/jarjestelman-on-oltava-helppokayttoinen.html, http://hankikaytettavyytta.blogspot.com/2011/05/toivomuslistoilla-ei-aikaansaada.html, 

Globaalia näyttää olevan ainakin kaksi asiaa: 

• Positiivisessa mielessä se, että hankkijat kantavat huolta käytettävyydestä; ei kai muuten tällaisia vaatimuksia esitettäisi  
• Negatiivisessa mutta mielenkiintoisessa mielessä se, että ihan eri paikoissa ollaan päädytty sellaisiin vääriin ratkaisuihin, jotka ovat melkeinpä täsmällisesti samanlaisia (tuskin aasialaiset ovat tuota suomalaisista tarjouspyynnöistä kopioineet...)

Älä laske klikkauksia!

Niiiiiiiin usein kuulee väitettävän, että hyvä verkkosivusto on sellainen, jossa tarvitsee klikata vähän.

Lienee kuitenkin useimmille alan ammattilaiselle selvää, että näin ei ole. Yksi (verkko-) käytettävyyden peruskirjan nimikin sanoo, mistä on ensisijaisesti kyse: Don't make me think!

Nyt asia on vahvistettu tutkimuksellakin: älä laske klikkauksia vaan mittaa aikaa! Ks. http://www.measuringusability.com/blog/click-clock.php

Tosi sudenkuoppa: "tarvitaan osaavampia käyttäjiä"

Yhdessä seminaarissa erään ohjelmistotalon edustaja sanoi, että suunnitteluprojektissa tarvitaan "osaavampia käyttäjiä", jotta järjestelmistä tulisi helppokäyttöisempiä. 

Tosi sudenkuoppa.

Miksi ei näin: Jos on käyttäjiä mukana projektissa eikä tuloksena saada käyttäjäystävällistä järjestelmää, niin vika ei ole käyttäjissä, vaan sitä tulee etsiä järjestelmän kehittäjistä.

Miten tulisi toimia: Lähtökohta tulisi olla, että käyttäjät ovat aina osaavia. Käyttäjien osaamiseen suunnitteluhankkeissa tulee riittää se, että he osaavat oman työnsä.  Käyttäjiä tulee pitää tiedon lähteenä omasta työstään. Suunnittelijoiden rooli on jäsentää tämä tieto suunnitteluratkaisujen pohjaksi.




----------------
(Tämä on vanhasta, ei enää verkossa olevasta blogistani vuodelta 2010. Ja tuo seminaari oli siis 2010. Mutta asia on edelleen ajankohtainen)

ISO 9241-210: miten lukea käytettävyyden perusstandardia?

Käytettävyyden standardit tulivat esiin SIGCHI Finlandin järjestelmässä seminaarissa 10.11.2011, sen loppupaneelin yhteydessä. 

Seminaarissa käyttämässäni spontaanissa yleisöpuheenvuorossa kerroin lyhyesti standardien synnystä. Kuitenkin puheenvuoroni oli lyhyt, ja myöhemmin tuli esiin, että sen perusteella saattoi jäädä vajaavainen kuva standardien syntymisestä. 

Kerroin puheenvuorossani jotain, miten miten standardiryhmä valmistelee standardia: että työryhmässä keskustellaan, väitellään, tehdään kompromisseja, editorin rooli on iso jne. 

Kuitenin se jäi kertomatta, että standardia kehittävä työryhmä ei suinkaan päätä yksin standardin sisällöstä. Ennen hyväksymistä standardiluonnokset käyvät läpi kansalliset lausuntokierrokset, joiden perusteella tehdään tarvittaessa muutoksia. 

Mutta standardin tekstiluonnokset ja -muotoilut tuottaa siis työryhmä, ja erityisesti niiden editori. Ja teksti tietenkin jää aika paljon elämään, vaikka kuinka palautetta tulisi kommenttikierrosten aikana. 

Kun käänsin ISO 9241-210 standardia (Vuorovaikutteisten järjestelmien käyttäjäkeskeinen suunnittelu), niin sen alkuperäisessä englanninkielisessä versiossa oli useampi kohta, joka ei ollut ymmärrettävä tai looginen. Niissä kohdin otin yhteyttä ko. standardin editoriin, joka itsekin huomasi monessa kohdin ongelmia (hankalia ilmaisuja, puuttuvia sanoja, suoranaisia virheitä jne.). Otin sitten nämä huomioon käännöksessä. 

Tätä kautta ajateltuna 9241-210:n suomenkielinen käännös on parempi kuin alkuperäinen englanninkielinen...

Yhteenvetona: Kun lukee standardeja, niin seuraavia näkökulmia kannattaa ottaa huomioon: 

• standardit ovat kompromissien ja äänestysten tulos; eivät siis edusta "totuutta"
• kuitenkin niissä kumuloituu laajan kansainvälisen asiantuntijakaartin asiantuntemus ja osaaminen
• jotkut asiantuntijat saavat äänensä kuulumaan ja vaikuttamaan paremmin; toiset (ehkä oikeammassakin olevat) voivat joutua antamaan periksi 
• tekstien muotoiluun (saattaa) vaikuttaa yhden henkilön (editorin) näkemys

Eli standardeja toisaalta kannattaa lukea kunnioituksella, toisaalta kriittisellä silmällä. Esimerkiksi tuo ISO 9241-210 on mielestäni ehdotonta peruslukemista kaikille alan ihmisille.

PS. Olen siis kirjoittanut kirjan Navigoi oikein käytettävyyden vesillä. Se on minun vuosien varrella kumuloitunut näkemykseni käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta, ja siinä on paikattu niitä asioita ISO 9241-210:ssä, joihin minun "kriittinen silmäni" on iskenyt.